Kasvualusta, juurten valtakunta

Kehitys ottaa oman aikansa

Muinoin puutarhakasveja kasvatettiin maapohjalla, kivennäismaassa. Ajan myötä viljelijät alkoivat käyttää erilaisia astioita ja ruukkuja, jolloin kasvualustan tilavuus kasvia kohti pieneni. Kivennäismaan käyttö näissä olosuhteissa ei toiminut kovin hyvin: ruukut ja astiat olivat raskaita ja kasvutulos oli vaihteleva, koska kasvualustan laatu ei ollut tasainen. Tämän vuoksi viljelijät halusivat löytää kevyempiä, tasalaatuisia aineksia kasvualustaan.

Ranskassa kokeiltiin atsalean viljelyssä 1800-luvun lopulla orgaanisen aineksen (mm. lehtikomposti, neulaset, turve) lisäämistä kasvualustaan. USA:ssa tehtiin kasvatuskokeita eri kasveilla 1920- ja 1930-luvuilla turve-hiekkaseoksilla, mutta tästä ei seurannut välitöntä kehitystä käytännön tasolla. Kuitenkin yksittäiset viljelijät alkoivat itse kokeilla erilaisten paikallisten orgaanisten ainesten lisäämistä omiin kasvualustaseoksiinsa. Orgaanisen aineksen tärkeyden ymmärtäminen alkoi lisääntyä.

Vähitellen kasvualustan keveys, tasalaatuisuus ja parantuneet kasvatuskokemukset sellaisilla kasvualustoilla, joissa oli käytetty vaaleaa turvetta ja muita orgaanisia aineksia seoksissa avasivat oven uuteen aikakauteen. Syntyi uusi kasvatustapa, viljely kasvualustoissa, soilless culture.

Uusilla resepteillä merkkituotteita

Vuonna 1939 Englannissa kehitettiin ensimmäiset standardisoidut kasvualustaseokset, jotka koostuivat hiedasta, hiekasta ja turpeesta. Näille seoksille annettiin nimi: 'John Innes Composts'.

Noin 10 vuotta myöhemmin saksalainen Fruhstorfer formuloi kuuluisan 'Einheitserden', joka koostui turpeesta ja savesta. Samaan aikaan USA:n kasvualustatutkijat kehittivät teollisia kasvualustoja kasvihuoneviljelyyn. Näissä seoksissa käytettiin turpeen lisäksi perliittiä tai vermikuliittiä, 'Cornell Peat -lite mixes'. Irlantilainen 'Range Mix' ja tanskalainen 'Garta ford' olivat saman aikakauden tunnettuja turvepohjaisia kasvualustatuotemerkkejä.

Tutkimus osoitti, että lisääntyvä turpeen osuus seoksissa, paransi kasvien kasvua. Turpeen osuus näissä seoksissa vaihteli välillä 40-90 prosenttia. Vähitellen erilaiset turpeet ottivat määräävän aseman kasvualustaseoksissa. 1950- ja 1960-luvuilla professorit Penningsfeld (Saksa) ja Puustjärvi tutkivat ja kehittivät pelkän turpeen käyttöä kasvualustoina.

Edellä kuvattu kehitys johti kasvualustateollisuuden syntymiseen Euroopassa ja USA:ssa. Teollisesti valmistetut kasvualustatuotteet syrjäyttivät vähitellen viljelijöiden omiin resepteihin perustuneet kasvualustaseokset. Tämä kehitys loi pohjan nykyaikaiselle puutarhatuotannolle.

Kasvin hyvinvointi

Kasvin hyvinvointi perustuu hyvin suurelta osin juurten hyvinvointiin. Kasvualusta on juurten maailma. Kasvualustan on oltava rakenteeltaan sekä kemiallisilta että biologisilta ominaisuuksiltaan sellainen, että juuret pystyvät toimimaan siinä aktiivisesti. Kasvin tulee saada juurillaan kasvualustasta vain kolmea ainesta: vettä, happea ja ravinteita. Kuulostaa yksinkertaiselta!

Kasvin tulee saada juurillaan kasvualustasta vain kolmea ainesta: vettä, happea ja ravinteita. 

Kasvin juuret reagoivat huokosiin, ei kiintoaineeseen. Kasvualustassa on oltava sopiva erikokoisten huokosten verkosto, joka säilyttää rakenteensa koko viljelyn ajan. Juurten ympäriltä on löydyttävä suuria ilmahuokosia ja pienempiä vettä varastoivia huokosia. Kasvualustan rakenteen tärkeyttä korostaa se, että happea on oltava jatkuvasti kasvualustassa. Sen sijaan vettä ja ravinteita sinne voidaan lisätä tarpeen mukaan kasvatuksen edistyessä.

Juurten hapensaanti ja hengitys luovat pohjan kasvin vahvalle kasvulle. Tietenkin kasvualustan ominaisuuksiin perustuva kastelu ja lannoitus on oltava viljelijällä hallinnassa. Viljelytekniikan sopivilla ratkaisuilla voidaan saada hyviä tuloksia erilaisilla kasvualustoilla.

Ihanteellinen kasvualusta

Hyvä kasvualusta täyttää paitsi kasvin tarpeet, myös viljelijän tarpeet. Unohtaa ei sovi myöskään loppukäyttäjän, kuluttajan näkemyksiä ja koko tuotanto- ja käyttöketjun ympäristövaikutuksia.

Eräs tärkeimmistä tekijöistä puutarhatuotannon menestyksen kannalta on kasvualustan tasalaatuisuus. Tätä asiaa korostaa se tieto, että yhdellä kuutiometrillä kasvualustaa voidaan kasvattaa jopa yli 300 000 siementainta. Jokaisen taimen tulee saada samanlaiset kasvuedellytykset, koska tavoitteena on tasalaatuinen sato. Kasvualustatuottajan pitää pystyä toimittamaan tasalaatuista kasvualustaa jatkuvasti.

Kasvualustatuottajan pitää pystyä toimittamaan tasalaatuista kasvualustaa jatkuvasti. 

Kasvualustan karkeuden tulee sopia viljelyteknisiin ratkaisuihin kuten potti- ja ruukkukokoon, syöttölaitteisiin, kastelumenetelmiin jne. Kasvualustan kemialliset ominaisuudet, kuten happamuus ja ravinnetalous on oltava niin ikään kasvin tarpeiden mukaiset. Myrkyllisiä yhdisteitä siellä ei saa olla lähtötilanteessa eikä kehittyä viljelyn aikana. Lisäksi kasvualustan mikrobiologiset ominaisuudet on oltava hallinnassa. Monenlaisissa materiaaleissa voidaan kasvattaa kasveja, mutta mitkä sopivat parhaiten nykyaikaiseen puutarhatuotantoon.

Olen itse seurannut kansainvälisissä kokouksissa ja tapahtumissa kasvualusta-alan kehitystä 1980-luvun alusta alkaen. Jo tuohon aikaan haettiin kasvuturpeelle vaihtoehtoja ja korvaavia materiaaleja. Sellaiset materiaalit kuten kompostit, puunkuori ym. puupohjaiset materiaalit, perliitti, vermikuliitti ja kivivilla ovat olleet tutkimuksen ja kehitystyön fokuksessa. Huolimatta suurista panostuksista tutkimukseen ja kehitykseen vuosikymmenten ajan turve on säilyttänyt kilpailukykynsä ja asemansa eniten käytettynä kasvualusta-aineksena. Turpeen osuus Euroopan ammattiviljelyn kasvualustamarkkinoilla on edelleen noin kaksi kolmasosaa kaikista käytetyistä aineksista, vaikka uusia materiaaleja on tutkittu ja kehitetty vuosikymmeniä.

Mihin perustuu turpeen valta-asema? Merkittäviä turpeen vahvuuksia ovat huokoinen, tasalaatuinen rakenne, niukkaravinteisuus, hyvä veden ja ravinteiden pidätyskyky sekä ongelmaton mikrobiologinen käyttäytyminen. Koska turve on lievästi hapan aines, sen pH:ta on helppo säädellä kalkituksella. Lisäksi turvetta on ollut hyvin saatavilla ja sen hinta on kilpailukykyinen. Turpeen käyttö ja hävitys viljelyn jälkeen eivät aiheuta normaalisti ongelmia.

Tästä eteenpäin

Puutarhatuotannon viljelytekniikka varsinkin kasvihuoneissa kehittyy jatkuvasti. Automaatio ja tietokonepohjainen säätötekniikka lisäävät jatkuvasti osuuttaan nykyaikaisessa kasvihuonetuotannossa. Mikä kasvualusta-aines pärjää tässä kehityksessä? Vain paras! Materiaali, jota voi kuvata kolmella sanalla: tasalaatuinen, tasalaatuinen ja tasalaatuinen.

On vaikea löytää parempaa ainesta kuin turve. Mutta miten pärjää nuorempi turvetta muodostava aines suolta: rahkasammal? Kehityksen pyörän on pysyttävä liikkeessä.

Olli Reinikainen

Uusimmat artikkelit